maanantai 8. tammikuuta 2018

Viikonloppu tanssia

Olin lauantain ja sunnuntain Äänekoskella Jyväskylän takana Kartanon Kievarissa (täällä) Laren ja Riitan tanssiopissa. Lare ja Riitta Pitkänen ovat Tanssin taikaa -tanssiseuran (täällä) kokeneita opettajia (ja perustajia?).

Lauantaipäivä treenattiin tangoa ja sunnuntai hidasta valssia - keski- ja jatkotasolla. Ja kyllä oli kivaa. Ehkä paras kurssi ikinä. Kaikki tuntui kohdallani menevän nappiin. Tapaani oppia sopii se että yhtä lajia harjoitellaan koko päivä. Ja tykkäsin Laren ja Riitan rennosta ja huumorilla maustetusta opetustyylistä. Ja kun opettajilla on hiukka ikää ja elämänkokemusta eläkeikäinenkin sopii paremmin joukkoon. Lisäksi molemmat päivät aloitettiin kertaamalla tangon ja valssin askelluksen perustaa korostaen jo alussa kummankin tanssin kokonaisvaltaista liikettä joustoineen, ponnistuksineen ja valtalon kiertoineen - mannaa minulle. Ja kun opetuksen vihreänä lankana oli vielä tavoite ”tanssia yksillä aivoilla” eli vienti/seuraaminen oli kokoajan keskiössä - niin A vot!

Hyvää tanssi- ja treenimieltä edesauttoivat lähes tasaparit ja sopivan väljä tanssisali - joskin tanssilattian kovuus tuntui päivän tanssimisen jälkeen jalkapohjissa. Ja toimiva kierto, jossa jokaisen parin kanssa oli kuitenkin riittävän pitkä tanssirupeama, jolloin niin viejä kuin seuraajakin ehti rauhoittua tanssimaan ennestään vieraan ihmisen kanssa. Lisäksi kaikki kurssilaiset olivat osapuilleen - muttei onneksi jetsulleen - samalla tanssitasolla. (Poikkeuksena tietenkin seurakonkarit, jotka osaavat aina tanssittajina huomioida seuraajan tason ja osaamisen.) Lähes kaikkien viejien kanssa pystyin samalla sekä nauttimaan tanssimisesta että haastamaan itseäni tanssimaan paremmin ja paremmin ”juuri tämän osaavan viejän kanssa”. Eikä häpeän tai harmin tunne omasta osaamattomuudestani nostanut kertaakaan päätään. Eli pystyin tanssimaan tässä hetkessä - tavoitteena yhteinen paritanssi vuorossa olevan viejän kanssa. Ja tuntui että viejät pyrkivät samaan.

Ehkä ekaa kertaa treenihistoriani aikana koin, että tanssin lähes koko kahden päivän ajan myös ylävartalo rentona - liikkuen ja kiertyen miehen vientiä seuraten (ajoittain onnistui jopa lantion kierto ylävartalon mukana). Parhaimmalta ikinä tuntui, kun pari viejää kehui että olen ”kevyt vietävä”. Siihenhän olen aina pyrkinyt...

Lare korosti joka välissä vartalovientiä. Se edellyttää hyvää palleakontaktia parin kanssa ja sitä että kumpikin nojaa sopivasti toisiaan kohti - seisten kuitenkin omilla jaloillaan. Ja raamia, joka lähtee kummankin hyvästä lapatuesta ja joka ei retkahda tanssin edetessä eikä käännöksissä väänny kummankaan selän tai olkapäiden taakse. Osaava viejä muistutti minua taas siitä, että naisen vas kyynärvarren tulee levätä imukuppimaisesti liimautuneena miehen oik olkavarteen kyynerpäät tasoissa.

Laren sanoin viejä soittaa musiikia ja seuraaja on hänen instrumenttinsa, viulunsa. Jotta musiikki kuulostaa kauniilta, täytyy sekä soittajan osata soittaa että viulun olla vireessä. Ja vielä - vaikka osaavalle viulistille antaisi stradivariuksen, musiikki ei kuulosta miltään ellei viulisti rakasta musiikkia ja viuluaan. Eli tunnetta lyhyeenkin tanssihetkeen.

Lopuksi lyhyt Lare-vitsi: Parketilla mies totesi tyytyväisenä tanssipartnerilleen: ”Minulla on rytmi veressä.” Jolloin nainen totesi: ”Harmi että jaloissasi on niin huono verenkierto.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti